torstai 21. helmikuuta 2019

Imetys ja keväiset kuulumiset


Moikka!

Oliver on liki viisi kuukautta vanha ja me ollaan päästy kivasti soseiden makuun! Ehdoton lemppari taitaa olla mango tai päärynä tällä hetkellä! Jorppe on toiminut loistavasti apuna tässä harjoittelussa ja ollut Oliverin kannustava tukihenkilö ja ykkös siivoja.




Halusin tulla kirjoittamaan imetyksestä ja kamalasta kysely vyörystä joka imetykseen liittyy.

  • Mitä mieltä olen julkisesti imettämisestä?

Taitaa olla kysytyin kysymys. Vastaukseni on, että itse en koe omalla kohdallani sitä mielekkääksi. En nauti tilanteesta,mutta jos Oliverilla on nälkä/ jano hoidan asian harsoihin verhoutuen. Muut äidit saavat imettää miten haluavat missä haluavat, mutta hakeudun omasta tahdostani ennemmin syrjään ja vähän rauhaisempaan paikkaan mikäli se on mahdollista.

  • Miltä imetys tuntuu?

Ensimmäisinä viikkoina se oli todella kivuliasta. Maito nousi kohisten ja tuntui siltä kuin rinnat repeytyisivät irti. Onneksi se kesti vain hetken. Nykyisin se ei tuota kipua ja on enemmän rauhoittava hetki meille molemmille.

Jorpen mielipide negatiivisuudesta imetystä kohtaan.
Kuva @essineaphotography

  • Mielipiteeni imetyksestä yleisesti?

Minusta on hienoa jos äiti haluaa ja pystyy imettämään. Kaikilla se ei onnistu kovasta tahdosta huolimatta, mutta tärkeintä on vauvan masun kylläisyys ei se tuleeko ruoka pullosta vai rinnasta.

  • Onko kukaan kommentoinut imetystäni?

Ei omaksi onnekseen ole. Luulen suustani tulevan aika tiukkaa palautetta jos joku negatiiviseen sävyyn tulisi huomauttamaan, koska hoidan asian mielestäni kohtuullisen huomaamattomasti.

  • Kuinka kauan aion jatkaa imetystä?

En ole suunnitellut tarkkaa lopetusta, mutta suhteellisen lapsen tahtisesti tässä jatketaan eteenpäin pikku hiljaa vähentäen.

  • Voiko imettäessä juoda alkoholia?

Voi, alkoholi ei suoranaisesti imeydy äidinmaitoon ja ”pahaa maitoa” ei tarvitse pumpata pois. Tosin humalassa lasta ei ole sopiva käsitellä.



Imetys tuntu ennen raskautta ja vielä raskauden aikana vieraalta, ehkä jopa ällöttävältä. Nykyisin se on itselle niin luonnollista, että melkein unohtaa asettaa itsensä toisen rooliin joka kentien voi ajatella samoin kuin minä ennen. 



Tässä on mieleen painuvimmat kysymykset. Muutoin meillä menee todella kivasti ja ollaan enemmän kuin innoissaan kirkkaasti paistavasta kevät auringosta. Ikeniä kutittaa edelleen kovasti ja mylofin kautta saadut purulelut ovat meillä kovassa käytössä!




Päivittäin kääntyillään yhä enemmän selältä mahalleen ja pyöritään paikallaan ympyrää. Hieman myös hermostutaan kun ei päästä eteenpäin. Uiminen on maailman ihanin harrastus varmasti Oliverin mielestä etenkin nyt kun ollaan opittu tarttumaan palloihin.





Ihanaa alkanutta kevättä!
-J


tiistai 5. helmikuuta 2019

Miltä äitiys tuntuu?

Teksti sinulle rakas lapseni Oliver. Olet nyt neljän kuukauden ikäinen nopeasti kasvava nuori mies. Minun esikoiseni pieni kihara tukkainen poikanen. Teit minusta äidin joka oli varmasti yksi elämäni upeimmista ja unohtumattomimmista kokemuksista.




Kun sain sinut pitkän odottamisen jälkeen syliini tuntui aika pysähtyneen ja rakkaus sekä onni vallitsivat koko kropan. Kaikki synnyttämisen mukana tullut kipu oli poissa samalla sekunnilla.

Välillämme on yhteys jota kukaan muu ei voi tuntea. Kirkkaan siniset silmäsi, pörröiset hiuksesi ja suuri hymysi ovat parhaimpia asioita minun ja isäsi maailmassa juuri nyt.

Sinä saat minut pystymään ihmeellisiin asioihin ja teemme isin kanssa varmasti kaikkemme ajatellen sinua ja haluamme tarjota sinulle ihanan ja hyvän lapsuuden, pohjan elämälle.  

Tältä äityis minusta nyt tuntuu. Pelkkää siirappia, onnea ja rakkautta. Se on hitsannut perhettämme tiiviksi yhteen. Tonin tullessa kotiin töistä hän ottaa Oliverin käsivarsilleen juttelee, suukottelee ja leikkii pojan kanssa. Ne hetket saavat elämän tuntumaan täydelliseltä.

Äitiydessä mua yllätti se kuinka äitiys sittenkin on ihan mun juttu. Kaverit ja sukulaiset varmasti muistaa kuinka olin aina se joka toitotti en ikinä hanki lapsia. Nyt Oliverin kanssa olen todella varma, että tämä on tosiaan mun juttu ja ollaan Tonin, Oliverin ja Jorpen kanssa onnellisia juuri näin. Tottakai meillä on paljon haaveita, mutta onneksi meillä on myös aikaa!




Oliver on alusta alkaen ollut todella tyytyväinen vauva. Viihtyy hyvin itsekseen ja nukkuu hyvin. Muutamia kitinöitä on aiheuttaneet rokotukset ja kutisevat ikenet, mutta yllätyin kuinka helppoa vauva arki vois myös olla. ( Sormet ja varpaat ristiin kun on mennyt näin hyvin. Kutiseviin ikäneniin löydettiin apua puruleluista ja saatiin pari testiin MyLo brändin kautta. Tuttinauha osoittui hitiksi, koska meillä ei osata syödä tuttia ja se oli aina kateissa. Pidän tuotteiden kauniista muotoilusta ja ne on valmistettu myrkyttömästä elintarvike silikoonista ja lisäksi ne ovat Lahesta!



Kaikki nämä kuukaudet kiteytettynä Oliver on rikastuttanut meidän arkea todella paljon. Ihanaa on ollut myös huomata se ettei minusta tunnu, että minulta olisi viety jotain. Pidän edelleen kiinni omista jutuista. Näen kavereita, käyn salilla, teen juttuja joista pidän ja muistan myös hemmotella ja arvostaa itseäni, koska olen muutakin äitiyden lisäksi. Nykyisin nämä asiat toteutuvat Oliverin ehdoilla, mutta meillä on ihanan menevä elämä!




Pakkasterveisin!
-J



maanantai 7. tammikuuta 2019

Ilona Siekkisen 30 Day challenge ja raskaudesta palautuminen

Heippa!

Tein instagramissa pientä kyselyä ja moni halusi kuulla aikaisemmasta dietistäni. Päätin avata sisältöä pääpiirteittäin blogissani.


Lähdin salille noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen todella varovasti ja hitaasti kokeilemaan ja synnytyksestä oli kulunut reilu kuukausi kun hullaannuin mukaan.

Nyt olen samassa painossa kuin ennen raskautta, mutta kropan koostumus on hieman erialainen. Pitää kuitenkin muistaa olla lempeä itseään ja kehoaan kohtaan,koska synnytyksestä on vasta kolme kuukautta ja minäkin keräsin painoa liki kaksikymmentäkiloa.






Otin siin synnytyksen jälkeen Ilona Siekkisen nettivalmennuksen 30 days challenge johon kuului ruokavalio ja treeniohjelma salille plus aerobiset. 

Itse noudatin treeniohjelmaa noin 90%, koska aikani ei riittänyt kaikkiin aerobisiin, mutta suoritin niitä vaunu lenkkien muodossa. Salitreeniä ja ruokavaliota noudatin ehdoitta kiusauksesta huolimatta.

Aluksi otin kuvat ja mitat kropasta ja alkoi kolmenkymmenen päivän sokeriton dietti. Päivään kuului viisi ateriaa ja ne koostuivat samalla tavalla. Vapaa valintainen hiilihydraatti, rasva, proteeni ja paljon lehtivihreää. Veden juonti ja ateria rytmi olivat avain asemassa. Parasta oli ettei ruuat alkaneet kyllästyttää, koska ne sai koota mielensä mukaan.

Koko haasteen ajan söin terveellisesti, ruokaa oli riittävästi ja join vettä päivän aikana säännöllisesti. Koko raskauden ajan harrastin myös säännöllisesti jaksamiseni mukaan liikuntaa ja pidin peruskuntoa yllä.



Faceboook nettiryhmä oli älyttömän hyvä vertaistuki ja tiedon 
välityksen lähde. Ilona piti viikottain live-lähetyksen jossa hän tsemppasi ja kertoi faktoja. Diettiin pitää vain luottaa ja 
noudattaa ohjeita niin saa tuloksia ja sinä itse olet vastuussa siitä, että noudatat ohjeita!

Dietin aikana pudotin loput raskauskiloni -5,2kg ja senttejä lähti eri puolilta kroppaa runsaasti vyötärön kapein pieni viidellä sentillä ja reiden ympäryksestä neljä ja puoli senttiä. Raskauden loppu vaiheessa mahan ympärys oli noin 115cm suurimmasta kohtaa ja nyt kolme kuukautta raskauden jälkeen kapein kohta on 75cm.






Voin suositella diettiä ehdottomasti kaikille  jotka haluavat painaa kolmekymmentä päivää täysillä ja saada tuloksia. Ilona on itsessään innostava, inspiroiva ja todellakin alan asiantuntija. Hänen instagramistaan löytyy ennen ja jälkeen kuvia dietistä ja uskomatonta tsemppiä treeneihin.




Innostavia treenejä!
-J







keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Bye bye vuosi 2018. Bring it on 2019!


Moikka!

Edellisestä kerrasta on aikaa kun olen tänne blogiin kirjoitellut.Totta puhuakseni olen laiminlyönyt blogin kirjoittamista ja keksinyt aina enemmän ja vähemmän mielenkiintoista ja "tärkeämpää" tekemistä. Myös kuvien liittämis hankaluudet ovat osa syy tähän.Pahoittelen sekavaa sivuasettelua. Haluan kuitenki pukea sanoiksi vuoden 2018 aikana kokemani upeat asiat. Vuoteen kuuluu paljon iloa, rakkautta, surua ja suurta tunteiden kirjoa.

Vuoden alussa oli suuria haasteita oman mielen kanssa ja lähipiirin tuki oli korvaamatonta. Pian kuitenkin plussasin ja itkimme onnesta pienen rakkauden alusta joka sai kasvaa masussani.



Ensimmäinen ultraääni oli tunteita herättävä. Tonin kanssa kävelimme terveysaseman ovista sisään kädet hioten. Ja pian sen jälkeen kerroimme lähipiirille ilouutiset!



Pakkailimme laukkuja ensimmäiselle yhteiselle oikealle loma matkalle ja lentokoneen nokka oli pian matkalla Thaimaaseen. Vieläkin muistellaan lämmöllä reissua ja toivotaan, että vielä päästään samanlaiselle unelmareissulle.

                         


Pian puhelimen kamerarulla alkoi täyttyä masukuvista, vauvojen kuvista ja vauvan huoneen sisustus kuvista. Olin niin innoissani kasvavasta masusta ja kaikista lääkärikäynneistä kun päästiin kurkkaamaan meidän pientä murua.

Alkuvuodesta meillä oli molemmilla vielä omat autot, mutta kun tiedettiin tulevasta perheenlisäyksestä alettiin miettimään farmariautoa johon mahtuisi meidän pieni perhe plus olen huono pakkaaja joka ottaa aina pari ylimääräistä laukkua mukaan joten tarvittiin todellakin isompi auto.

Aprillipilan muodossa julkaistiin meidän raskaus myös muille ja saatiin ihmettelyjä ja onnitteluja varmaan saman verran.

                        

Oman kunnon ylläpitäminen oli tärkeää ja yritin tsempata itseni sohvalta salille, jotta raskauskilot pysyisivät aisoissa. Tosin suklaan syöntiä harrastin varmaan samassa tahdissa.

Vuoteen 2018 mahtui paljon myös hemaisevia ruoka annoksia joista nautittiin täysin siemauksin. 

Reissattiin myös suhteellisen paljon ja aiotaan pitää siitä edelleen kiinni kunhan saadaan ensin säästettyä tulevaisuuden haaveisiin.

                       
Pyörähdettiin himoksella juhannuksena ja reissu oli ihan huikea mökkeineen ja tunnelma oli katossa monta päivää! Tosin reissun jälkeen ei ollut järin rentoutunut olo.

                        

                        
Mentiin kihloihin Tukholmassa romanttisesti.

                        
                        
Juhlittiin ihanan ystäväni Jassun ja Matin  häitä ja saatiin kipinää omien häiden järjestelemistä varten.

                        

Pian oltiinkin jo synnyttämässä. Yhdeksen kuukautta oli niin pitkä, mutta niin lyhyt aika. Oman lapsen syntymä oli varmasti vuoden mullistavin tapahtuma ja hitsasi meitä kiinni toisiimme perheenä.

                        
                     

Poikamme sai kasteessa nimensä Oliver Benjamin ja saatiin juhlia häntä läheisten kanssa.

                        
Vietettiin tunnelmallinen joulu kokonaisuudessaa ensin Viitasaarella ja sitten Lahdessa.

                       
Ovet auki maailmalle! Tervetuloa vuosi 2019!

-J


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Vaihde rikkaat ristiäiset

Moikka!

Vihdoin ja viimein saan tämän postauksen aikaiseksi! Oon onnistunut haalimaan itselleni taas aivan liikaa kaikkea lyhyen ajan sisään ja nyt ”kärsin” siitä.


18.11 pidimme ristiäiset Nastolan seurakuntatalolla. Aamu oli hyvinkin kaoottinen olin edellisenä yönä käynyt nukkumaan puoli kolmen aikaan, koska olin leiponut liki 14h lauantaina. Halusin tehdä mahdollisimman paljon itse ja säästimme näin ison summan myös pitopalvelu kuluista. Lisäksi sain apukäsiksi siskoni tekemään juustokakun ja vanhempani hoitivat sunnuntai aamuna munavoin ja piirakat, sekä paikkojen järjestelyn salissa.







Mielestäni kun varasin ristiäistilaisuuden oli tarkoitus pitää kaste ja kahvit eri tiloissa, mutta päällekkäin buukkausten jälkeen päädyimme samaan tilaan. Täytyy myöntää, että 
jo valmiiksi stressipäissäni tilanne kismitti suunnattomasti. 

Samassa rakennuksessa oli kolme tilaisuutta samaan aikaan ja talon henkilökuntaa ei ollut paikalla. Todella huonosti ohjeistettu ja organisoitu juttu mielestäni. Olen miettinyt kuinka antaisin rakentavaa palautetta, mutta vielä ei hermot anna periksi.

Saimme kuitenkin pojalle kasteen ja kahvit järjestettyä. Sali oli tupaten täynnä, hyvä kun kaikille riitti edes istumapaikkoja. 

Kuten tekstistä huomaa en ole ehtinyt vielä purkaa tätä asiaa joten valivali.. Lisäksi aiemman yön unen puute kiristi sopivasti myös hermoja sunnuntai aamuna.



Esikoispojastamme kastettiin Oliver Benjamin Patama. Kummeja pojallemme valikoitui seitsemän. Kaikki hyviä ystäviämme ja emme halunneet eriarvoistaa heitä joten Oliverilla on monta läheistä aikuista tällä elämän matkalla. 




Kummit oikealta vasemmalle Tarja, Jenna, Janina, (minä, Oliver ja Toni) Miro, Nina, Nora ja Julia.

Oliverin kastemekko on 42 vuotta vanha ja Tonin isän äidin  luomus. Oli enemmän kuin kunnia, että meidän poika kastettiin samassa puvussa kuin Tonin isä, Toni ja Tonin veljet. Kastemalja oli myös Tonin kasteessa käytetty.



Oliver sylikumminsa Miron sylissä.

Juhlat sujuivat alku häsellyksen jälkee mallikkaasti ja oli 
ihanaa, että niin paljon vieraita oli päässyt paikalle! Sali oli pieni ja tuntui ettei kaikkia keitä olisimme halunneet kutsua voinut pyytää paikalle tilan puutteen takia.

Oli ihanaa juhlia läheisten kanssa ja ottaa paljon kuvia muistoksi hetkestä! Vaikka en paljoa ehtinyt seurustella vieraiden kanssa  olen todella iloinen heidän osallistumisestaan.


Tonin Isä ja Outi 


Tonin äiti ja Jukka

Minun vanhempani

Minun sukuni on nyt poikamme syntymän jälkeen viidessä polvessa. Suvun vanhimmalla ja nuorimmalla on ikäeroa 89 vuotta. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Liisa (pappani äiti) Martti (isäni isä) Mikko (minun isäni) Oliver (Meidän esikoinen) ja minä.
Tuhannet kiitokset kaikille mukana olleille ja muistaneille. Erikseen haluan vielä kiittää vanhempiani joiden apu keittiön puolella oli korvaamatonta!

Ihanaa alkanutta valkeaa joulun odotusta!
-J

Imetys ja keväiset kuulumiset